2015/02/22

Matkasuunnitelmia

Tällaisena tuulisena ja sateisena sunnuntaina on aika lohdullista ajatella, että reilun viikon päästä olen trooppisella saarella, kaivamassa varpaita rantahiekkaan ja tuulettamassa ajatuksia kaukana täältä. Voin kertoa, että tätä matkaa on odotettu. Ja paljon. Ensimmäistä kertaa kutsuu meidän perhettä Thaimaan Phuket. Ensimmäinen lomaviikko vietetään Karon Beachilla ja toiseksi viikoksi siirrytään rauhallisemmalle Nai Yang Beachille. Välissä voidaan sitten retkeillä missä milloinkin, vältellen liian tarkkoja ennakkosuunnitelmia. Annetaan tuntemusten ohjata ja viidakon viedä mennessään.




Matkaan on valmistauduttu tutustumalla kohteeseen kirjoista, netistä ja udeltu ystäviltä sekä perheeltä parhaat vinkit. Päällimmäisiksi ohjeiksi mieleen on jäänyt: muista aurinkorasva ja nauti. Eniten jännittää yli kymmenen tunnin lento ja miten perheen pienet ukkelit sen jaksavat - todennäköisesti paremmin kuin me isot ihmiset.  

Odottavan aika on pitkä, vaikka todennäköisesti ensi viikko sujahtaa vilauksessa. Nyt ehdottomasti niitä parhaita vinkkejä vielä jakoon! Yritän sitten parhaani mukaan matkan jälkeen jakaa täällä omatkin kokemukseni ja matkavinkkini.

Leppoisaa sunnuntaita!

-M

2015/02/13

Strolling





Maailmassa tapahtuu nyt niin kummia. Jos uskoisin astrologiaan niin nyt olisi aika luetuttaa ne tähtikartat. Ei tässä auta kuin jälleen hypätä rohkeasti tuntemattomaan ja katsoa mitä maailma antaa. Luottavaisin mielin mennään.

Ihmeellisiä ovat myös olleet täällä nähdyt aurinkoiset ja lämpimät päivät. Nenän päässä kutittelee kevät ja innokkaasti olen jo pukeutunut hameeseen ja tennareihin. Ei ne pienet lumikasat ja märkä maa mitään haittaa. Nilkkapituista takkia en ole käyttänyt sitten vuoden -99, vähän hassua sekin. 

Helmikuu lupailee hyvää. 

-M

PS. Ihanaa ystävänpäivää rakkaat!



2015/02/11

"One should not attend even the end of the world without a good breakfast"

 Eläisin luultavasti pelkällä aamupalalla jos se olisi yhtään fiksua. Voisin syödä aamupalaa mihin päivänaikaan tahansa ja useampaan otteeseen, vaihdellen vain vähän kattauksia. Joskus suunnittelen jo iltaisin ihan vesi kielellä aamun herkkuhetkeä. Harvoin siihen on aikaa varsinkaan arkisin mutta viikonloppuisin haluan varata aikaa kaikessa rauhassa heräämiseen ja aamusta nauttimiseen. Tallustella pöytään pienessä hämärässä ja olla hetki hiljaa. Keitellä rauhassa tuoretta kahvia, kattaa pöytään munakasta, sämpylöitä, hedelmiä... aamutakki päällä ja villasukat jalassa.

Oikeasti meillä alkaa varsinainen sirkus, siitä hetkestä kun pienten poikien silmät aukeavat ja koirat aloittavat vinkumisen aamulenkille. Kaikkeen tottuu.





Sitäkin harvinaisempaa herkkua ovat arkiaamut, kun ehtii ystävän seurassa kahvilaan aamupalalle. Suosittelen varaamaan siihen edes joskus aikaa, ei voisi päivä paremmin alkaa! Tin Tin Tangossa Töölössä saa perinteiseen makuun mahansa varmasti täyteen. Vaihtoehtoisia annoksia löytyy runsaasti, kahvi on hyvää ja sämpylät tuoreita ja aamupalaa saa koko päivän! Ei ruokahifistelijöille tai kovasti ruoka-aineallergioista kärsiville.




Ystävät, kuukausien tauon jälkeen vaihdetut kuulumiset sekä täyttävät aamupalat kuuluvat ehdottomasti viime viikon tähtihetkiin. Tavoitteeksi sopisi ottaa tämänkaltaisia hetkiä lisää ihan lähitulevaisuuteen. Miltä kuulostaisi aamupalaseura? Who´s with me?!

-M

Ostikon lainaus: Robert A.Heinlein

2015/02/09

Uuden Vuoden juttuja

En tehnyt vuoden vaihtuessa varsinaisia uudenvuodenlupauksia. En halua tehdä turhia lupauksia. Mutta on asioita, joissa haluan petrata ja joihin panostaa pikkusen enemmän. Tällä hetkellä ne asiat liittyvät uusiin kokemuksiin (seikkailut houkuttaa aina!), työn ja vapaa-ajan sovittamiseen sekä asioiden yleiseen keventämiseen. Aion myös nukkua enemmän ja paremmin (viime vuosi(det) meni ihan harakoille).

Aloitin keventämisestä, lähinnä tavaran vähentämisestä, sillä kaipaan tilaa ja valoa ympärilleni. Vaatekaappi onkin jo käynyt kevennyskuurilla, olen löytänyt niille sopivan väylän siirtymiseen toisten painolastiksi Facebookin kierrätysryhmien kautta, myös ystävän vaatekaappiin on päätynyt muutamia juttuja. Ensimmäisen kerran koitin näitä FB kierrätysryhmiä tänä talvena ja ne ovat kyllä ihan älyttömän hyvä ja toimiva tapa kierrättää, etenkin jos muutenkin viettää suurimman osan valveillaoloajastaan someillessa... who me? Joo pitänee hieman vähentää. Sen lisäksi suosittelen kaverikirppareita! Jokainen voi saada jotain uutta kivaa ja päästä vanhasta itselleen turhasta mutta kutenkin toimivasta tavarasta eroon. Samalla hoituu juoruilut ja kakkukahvittelut.




Myös puhdas ruoka, meditaatio ja mindfullness houkuttaa. Kokeilin meditaatiota, istuin silmät kiinni iäisyydeltä tuntuvan ajan, kunnes en enää kestänyt. Oli kulunut 10 minuuttia. Luulin, että 30 min hiljaa istuen olisi helppoa?! Aion harjoitella, sillä motivoi tämä. Linkin takaa löytyvässä tekstissä tartuin etenkin tähän seikkaan: An eight week study conducted by Harvard researchers at Massachusetts General Hospital (MGH) determined that meditation literally rebuilds the brains grey matter in just eight weeks. It’s the very first study to document that meditation produces changes over time in the brain’s grey matter.

Jos meditoimalla voi tehdä itsestään edes hitusen fiksumman niin pakko sille on antaa mahdollisuus? Yes - No?! Täyttä huuhaata?





 En aio kuitenkaan hurahtaa täydeksi hipsulaksi, joten aion tasapainoilla jossain siinä kultaisella keskitiellä, kirjoitella ja kuvata yllä mainitsemistani asioista ja myös paljon muusta mihin silmät ja korvat kulloinkin sattuvat tarttumaan. Selkeä sekametelisoppa sekä enemmän tai vähemmän aktiivista postailua luvassa tällekin vuodelle. Toivottavasti mukana uusia kokemuksia ja mielenkiintoisia kuvakulmia.




Kuvat Punavuoresta, lempi kaupunginosasta.

-M

2015/02/07

Hairy business

Äiti kävi kylässä ja toi mukanaan vanhan valokuva-albumin, jonka sisältä löytyi vanhoja luokkakuvia aina päiväkodista yläasteikään saakka.  Kohtuullisen mielenkiintoinen katsaus omaan kehitykseen ja hiusteni evoluutioon, aika hurjia ilmestyksiä muutamissa. Ei sitten ihan vähän naurussa pitelemistä. Rehellisesti muistutan hieman sientä yhdessä kuvassa. Parturilla on silloin tainnut olla kattila rajaamassa hiusten reunoja, jota myöten on ollut hyvä leikata. Nize

Mukana oli myös muutama kuva minusta noin kahdeksan vuotiaana, joista pari tässä yllä. Olen tainnut kulkea täyden ympyrän. Sama tuttu otsis ja tasapitkä kuontalo on koristanut päätä tässä viimeiset vuodet. Ei ihme, että on tuntunut niin kotoisalta!

Nyt kun epätoivoisesti olen kasvatellut tässä pari kuukautta otsista pois, niin alkaa kyllä näitä kuvia katsellessa houkutella pätkäistä se taas siistiksi. On se vaan jotenkin niin helppo. Hiusten kasvattaminen on muutenkin niin hidasta puuhaa ja tällainen "sivuverho-tilanne" ei varsinaisesti helpota oloa. Olisiko sittenkin vanhassa vara parempi? Hiustrendien mukana ei minun ilmeisestikään kannata enää juoksennella, sen on historia nyt ainakin näyttänyt. Parturini kuitenkin on näyttänyt karanneen toviksi tropiikkiin eli tässä olisi parisen viikkoa aikaa pähkäillä päätöksiä.

Lauantai-illan vinkkinä voin sanoa, että kaivakaa vanhat albumit esiin ja ottakaa lasi lempijuomaa, täällä toimii parhaiten punaviini, niin on hymyt ja ehkä jopa kosteat silmänkulmat taattu. 

-M 

2015/02/02

First Time on Ice






Tovi sitten ensi kertaa jäälle pääsi yksi innokas pieni ihminen eikä toinen hieman isompi muutamaa harjoituskertaa enemmän kokemusta omistanut. Ihana seurata tuota oppimisen riemua ja ihmetellä sitä tahdonvoimaa, jolla sadannen pyllähdyksen jälkeen noustiin sitkeästi ylös aina vain uudestaan. Tästä pitäisi ehdottomasti ottaa oppia. Pienempi totesi vain iloisesti virnistäen, että "äiti onpas hassut kengät" ja taas vedetiin makaronijalkaista miestä perässä. Sydänhän siinä suli ja selkä kramppasi. 

Ja niiiin kuin kevättä jo odottelenkin, niin kyllä sitä tilalle vielä kunnon pakkaset ottaisi, jotta pääsisi jäälle edes kerran vielä. Voi jösses tuota harmautta, sohjoa ja räpäskää. Into harjoittelun jatkamiseen on kova ja sain minäkin tästä inspiroituneena kaivettua kätköistä vanhat kaunot esille. Pientä teroitusta vaille valmiit varsin tuliterät yksilöt. Katsotaan  miltä näyttää luistelu, öh, yli kymmenen vuoden tauon jälkeen ja olenko yhtä sinnikäs nousemaan ylös takapuoleltani, pudotus on kyllä huomattavasti korkeammalta...  

-M 

2015/02/01

We Go Travelling

Arvatkaa mikä olis kova? Matkablogi! Sellainen jolla vois elää ja sen verukkeella kiertää ympäri maailmaa, siis oikeasti eikä vain virtuaalisesti. Joo ei tästä sellaista blogia ole ihan näillä näppylöillä tulossa mutta tämän vuoden tähtäimenä on ehdottomasti lisätä matkustelua, tehdä reissu tai pari ja pistää tulevaisuuden matkoja suunnitteluasteelle. Alkaisi vihdoin olemaan sen aika.






Kuvat ovat viime vuoden puolelta, tyttöjen reissulta Kööpenhaminasta. Ai että, miten mahtireissu! Ystäväperhe päätyi viime vuonna muuttamaan Tanskaan joiksikin vuosiksi, joten nyt on mitä parhain syy reissata sinne vähän useamminkin. Olen ennenkin tämän todennut mutta tunne vain vahvistui eli jos johonkin maahan tai kaupunkiin joskus vielä muuttaisin, niin se olisi Tanska ja Köpis. Hyvää ruokaa, ihania taloja, tiedätte sen tanskalaisen skandi-minimalistisen, mix&match sisustustyylin, ne kaikki osaa sen! Ja miten niin paljon hyvännäköisiä ihmisiäkin on onnistunut samaan kaupunkiin kasaantumaan? Sanoisin, että jos vaikka joku kokisi (vink vink), että just tuolle tyypille haluan tarjota unelmaduunin Köpiksestä, niin hyppäisin koneeseen viivana. Perhe tulisi tietty mukana. Nykyiselle työnantajalle kuitenkin tiedoksi, en ole etsimässä uutta duunia, tykkään työstäni :).







Mut aaanyway ihmiset, menkää ja kokekaa Köpis! Ja suosittelen sen tekemistä fillarin selästä, niitä saa vuokrattua vähän joka kadun kulmasta.   

-M

Ps. Ehti tuossa jo domainkin välissä vanhentua mutta nyt back in business ja blogille tuli siis vuosi täyteen! Yay!